Haarautuvat menneisyydet

PubX.tvista
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Kuvituskuva

"Branching Pasts" eli suomeksi "haarailevat menneisyydet" on vaihtoehtoinen historianäkökulma, joka on noussut esiin erityisesti salaliittoteorioiden ja spekulatiivisen filosofian piirissä. Teorian ydinajatus on, että todellisuus ei ole lineaarinen, vaan menneisyys saattaa muuttua tai haarautua useisiin vaihtoehtoisiin muotoihin, aivan kuten jotkut teoriat väittävät tulevaisuudesta.

Teorian perusväitteet

Branching Pasts -teoria ei ole tieteellisesti hyväksytty malli, vaan enemmänkin hypoteettinen ajatuskehikko, joka yhdistelee kvanttifysiikan tulkintoja, aikamatkustusmytologiaa ja kollektiivista muistia. Teoriaan liittyy seuraavia väittämiä:

  • Menneisyys ei ole kiinteä, vaan se voi "päivittyä" tai muuttua huomaamattamme.
  • Eri todellisuuksissa on eri historiat, ja ihmiset saattavat joskus havaita ristiriitaisuuksia menneisyyden yksityiskohdissa – esimerkiksi julkisten tapahtumien kulussa tai kulttuurituotteiden sisällössä.
  • Mandela-ilmiö nähdään esimerkkinä tästä: kollektiivinen muistikuva, joka ei vastaa virallista historiaa, voi johtua menneisyyden haarautumisesta.

Historialliset ja kulttuuriset yhteydet

Branching Pasts -ajattelussa yhdistyvät useat aiemmat ideat, kuten:

  • Multiversumi-teoria, jossa ajatellaan useiden rinnakkaisten todellisuuksien olemassaoloa.
  • Simulaatiohypoteesi, jonka mukaan olemme tietokonesimulaatiossa, ja menneisyys voidaan muokata järjestelmän toimesta.
  • Esoteriset ja okkulttiset käsitykset ajasta, joissa aika on syklistä tai kerroksellista, eikä lineaarista.

Joissain yhteyksissä teorian kannattajat viittaavat esimerkiksi muinaisiin kirjoituksiin tai rituaaleihin, joiden väitetään vaikuttavan ajan rakenteeseen. Myös tietyt teknologiat, kuten CERNin LHC-kiihdytin, on yhdistetty spekulatiivisesti tähän teemaan – ajatuksena, että suuret kokeet voisivat vaikuttaa itse aika-avaruuteen.

Kritiikki ja näkökulmat

Tiedeyhteisö ei tunnusta Branching Pasts -teoriaa, ja sitä pidetään pseudotieteellisenä tai puhtaasti filosofisena spekulaationa. Kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, ettei teorialla ole kokeellista tai havaittavaa näyttöä. Useimmat väitteet perustuvat subjektiivisiin havaintoihin, muistivirheisiin tai kulttuurisiin väärinkäsityksiin.

Silti teoria kiehtoo monia, erityisesti niitä, jotka pohtivat tietoisuuden, muistin ja ajan perimmäistä luonnetta. Siinä missä valtavirran historiakäsitys perustuu kiinteisiin dokumentteihin ja todisteisiin, Branching Pasts ehdottaa, että "totuus" saattaa olla aina liikkeessä.


Jos haluat auttaa varmistamaan, että riippumaton journalismimme tarjoaa jatkossakin vastaääntä valtiolle uskollisille ja valtion rahoittamille medioille, tue toimintaamme lahjoituksella!