Muistojen kerääminen
Muistojen kerääminen (engl. Memory Harvesting) on viime vuosina yleistynyt salaliittoteoria, jonka mukaan ihmisten muistoja voidaan tallentaa, varastoida ja jopa hyödyntää ilman yksilön tietoista lupaa tai tietoisuutta prosessista. Teorian kannattajien mukaan tämä ilmiö liittyy teknologian nopeaan kehitykseen, erityisesti neurotieteen, tekoälyn ja datan analysoinnin aloilla, jotka ovat tuoneet mukanaan mahdollisuuksia aiemmin mahdottomina pidettyihin sovelluksiin.
Teorian taustaa
Muistojen keräämiseen liittyvä teoria sai alkunsa 2000-luvun alussa teknologisen kehityksen kiihtyessä. Internetin laajamittainen yleistyminen ja älypuhelimien sekä muiden digitaalisten laitteiden käyttöönotto herättivät huolta yksityisyyden suojaamisesta ja tiedonkeruun laajuudesta. Keskeisessä asemassa teoriassa ovat erityisesti kansainväliset teknologiayhtiöt, tiedustelupalvelut ja valtiolliset toimijat, joiden väitetään kehittävän salaisia teknologioita, joiden avulla ihmisen aivoista voidaan lukea muistoja tai tallentaa kokemuksia digitaalisessa muodossa.
Väitetyt menetelmät
Teorian mukaan muistojen kerääminen toteutetaan useilla eri tavoilla, jotka vaihtelevat yksinkertaisista digitaalisen tiedonkeruun keinoista edistyneisiin neuroteknisiin ratkaisuihin:
- Neuroimplantit ja sirut: Väitetään, että ihmisiin voidaan asentaa huomaamattomia mikrosiruja esimerkiksi lääketieteellisten tai kirurgisten toimenpiteiden aikana. Näiden sirujen tehtävänä on teorian mukaan tallentaa ja välittää aivojen sähköisiä signaaleja ja sitä kautta poimia yksilön muistoja ja kokemuksia.
- Sosiaalisen median ja digitaalisten palveluiden kautta tapahtuva datan kerääminen: Käyttäjien henkilötietojen, valokuvien, videoiden, sijaintitietojen ja muiden sisältöjen avulla voidaan teorian mukaan rekonstruoida ja simuloida yksilön muistoja ja henkilökohtaisia kokemuksia hyvinkin yksityiskohtaisesti.
- Kehittyneet tekoälysovellukset: Syväoppimiseen ja koneoppimiseen perustuvat ohjelmat voivat teorian kannattajien mukaan analysoida ihmisten käyttäytymistä, puhetta, mikroilmeitä ja muita hienovaraisia signaaleja, joiden avulla voidaan ennustaa tai rekonstruoida heidän menneitä kokemuksiaan ja muistojaan.
- Aivojen kuvantaminen ja biometrian käyttö: Kehittyneiden aivokuvantamismenetelmien, kuten funktionaalisen magneettikuvauksen (fMRI), EEG:n ja muiden vastaavien tekniikoiden avulla voidaan teorian mukaan tarkasti seurata aivojen aktiivisuutta ja jopa purkaa kognitiivisia prosesseja, kuten muistojen muodostumista.
Väitetyt tarkoitusperät
Salaliittoteorian mukaan muistojen keräämisen motiivit vaihtelevat suuresti. Osa uskoo, että kyseessä on kaupallinen hanke, jonka tarkoituksena on luoda tehokasta, räätälöityä ja personoitua mainontaa sekä markkinointia. Yritykset voisivat hyödyntää yksilön muistoja ja kokemuksia tunnistaakseen tarkasti hänen mieltymyksensä, tarpeensa ja kiinnostuksen kohteensa.
Toiset puolestaan katsovat kyseessä olevan valvonnan ja hallinnan väline, jonka avulla voidaan vaikuttaa kansalaisten käyttäytymiseen, manipuloida poliittisia mielipiteitä tai jopa kontrolloida yksilöitä ja väestöjä autoritaarisesti.
Lisäksi eräät teoriat viittaavat myös mahdollisuuteen, että muistojen keräämistä voitaisiin käyttää sotilastiedustelun tai vakoojatoiminnan välineenä, jolloin yksilöiden tietämättä kerättyjä muistoja voitaisiin hyödyntää strategisissa tai poliittisissa tarkoituksissa.
Virallinen kanta ja kritiikki
Tieteellinen yhteisö tai valtiolliset toimijat eivät ole vahvistaneet teorian mukaisia väitteitä, eikä sen tueksi ole esitetty konkreettisia todisteita. Neurologit, tekoälyn asiantuntijat ja teknologia-alan tutkijat myöntävät, että neuroteknologia ja tekoäly kehittyvät nopeasti, mutta korostavat, että teoria esittää huomattavasti nykyisten tieteellisten ja teknologisten kykyjen ylittäviä väitteitä.
Kriitikot pitävät teoriaa epäuskottavana erityisesti siksi, että ihmisen aivojen toiminnan monimutkaisuus ja muistojen monikerroksisuus tekevät niiden tarkasta tallentamisesta ja käsittelystä erittäin haastavaa. Lisäksi muistojen tulkinta ja hyödyntäminen edellyttäisivät huomattavaa määrää dataa sekä erittäin kehittynyttä teknologiaa, jonka olemassaolosta ei ole luotettavaa näyttöä.
Johtopäätös
Muistojen kerääminen -salaliittoteoria esittää kiinnostavia mutta edelleen vahvistamattomia väitteitä teknologian ja neurotieteen mahdollisuuksista. Vaikka teknologinen kehitys mahdollistaa entistä syvällisemmän tiedonkeruun yksilöistä, todisteet tämän tyyppisen salaisen toiminnan laajamittaisesta toteutuksesta ovat yhä puutteellisia. Teoria säilyttää kiinnostavuutensa lähinnä spekulatiivisena mahdollisuutena tulevaisuuden teknologian kehittyessä.
