Veden fluoraus
Fluorauksen ympärillä on vuosikymmenten ajan liikkunut erilaisia salaliittoteorioita. Yksi näistä on niin sanottu "Fake Fluoride" -teoria, jonka kannattajat uskovat, että julkisiin vesihuoltojärjestelmiin lisätty fluori ei ole sitä, mitä väitetään, tai että sen vaikutukset eivät ole sitä, mitä terveysviranomaiset kertovat. Tämän teorian kannattajat kyseenalaistavat fluorauksen alkuperän, sen turvallisuuden ja taustalla olevat mahdolliset poliittiset tai teolliset intressit.
Fluorauksen tausta
Fluorauksen tarkoituksena on vähentää hampaiden reikiintymistä lisäämällä juomaveteen pieniä määriä fluoria. Käytäntö aloitettiin Yhdysvalloissa 1940-luvulla, ja nykyään sitä toteutetaan monissa maissa eri puolilla maailmaa. Fluorauksen kannattajat perustavat väitteensä laajoihin tutkimuksiin, joiden mukaan se auttaa erityisesti vähävaraisissa yhteisöissä, joissa hammashuoltoon ei välttämättä ole yhtä hyvää pääsyä kuin varakkaammilla alueilla.
Maailman terveysjärjestö (WHO), Yhdysvaltain tautien valvonta- ja ehkäisykeskus (CDC) sekä monet muut terveysviranomaiset pitävät veden fluorausta turvallisena ja tehokkaana kansanterveystoimena. CDC on jopa listannut fluorauksen yhdeksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä saavutuksista 1900-luvulla. Kriitikot kuitenkin katsovat, että fluoraus ei ole välttämätöntä ja että sen mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi.
"Fake Fluoride" -teorian perusväitteet
Salaliittoteorian mukaan vesihuoltoon lisätty fluori ei olisi luonnollista fluoria, vaan teollisuuden jäteaineita, kuten fluoripiihappoa (H2SiF6) tai natriumheksafluorosilikaattia (Na2SiF6). Kritiikin keskiössä on väite, että nämä kemikaalit eivät ole identtisiä luonnollisesti esiintyvän kalsiumfluoridin kanssa ja että ne voisivat olla haitallisempia ihmisille. Toisin sanoen, skeptikot epäilevät, että vesijohtoveden fluoraus perustuu enemmän teollisuuden tarpeisiin kuin kansanterveyden edistämiseen.
Jotkut teoriat esittävät, että fluoraus ei ole ensisijaisesti kansanterveystoimi, vaan sillä on muita tarkoituksia. Näihin kuuluvat väitteet massakontrollista, aivojen toiminnan heikentämisestä tai kemianteollisuuden jäteongelman ratkaisemisesta käyttämällä fluoriyhdisteitä juomavedessä.
Teoriaan liittyy myös huoli siitä, että fluori saattaa vaikuttaa negatiivisesti kilpirauhasen toimintaan ja lisätä tietyntyyppisten syöpien riskiä. Tämän vuoksi osa ihmisistä pyrkii aktiivisesti välttämään fluorattua vettä käyttämällä erityisiä vedenpuhdistimia tai hankkimalla luonnollista lähdevettä, jota ei ole käsitelty kemiallisesti.
Tutkimus ja viranomaisten kanta
Laajat tieteelliset tutkimukset eivät ole vahvistaneet väitteitä fluorin haitallisuudesta suositelluilla pitoisuuksilla. Esimerkiksi Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia ja Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto ovat arvioineet fluorauksen vaikutuksia ja todenneet sen turvalliseksi, kun pitoisuudet pidetään alle 1,5 mg/l. Näiden tutkimusten mukaan fluori on tehokas keino vähentää hampaiden reikiintymistä erityisesti alueilla, joilla suun terveydenhuolto ei ole yhtä kattavaa.
Kuitenkin korkeat fluorin määrät voivat aiheuttaa hammasfluoroosia, joka ilmenee hampaiden värimuutoksina. Fluoroosi syntyy silloin, kun fluoria saadaan liikaa kehittyvän hammaskiilteen aikana, ja sen esiintyvyys on lisääntynyt fluorauksen myötä. Vaikka fluoroosi on pääosin kosmeettinen haitta, se on herättänyt kysymyksiä siitä, missä määrin fluori voi vaikuttaa muihin kehon toimintoihin.
Erittäin suurina annoksina fluori voi olla myrkyllistä. Fluorin akuutti myrkyllisyys on tunnettu asia, ja esimerkiksi suurten määrien kertyminen elimistöön voi vaikuttaa hermostoon ja luuston terveyteen. Kriitikot huomauttavat, että joissakin tutkimuksissa on löydetty viitteitä fluorin mahdollisista haitallisista vaikutuksista, erityisesti lasten kognitiiviseen kehitykseen.
Erityisesti Kiinassa, Mongoliassa ja Intiassa tehdyissä tutkimuksissa on löydetty yhteyksiä korkeiden fluoritason ja alhaisempien älykkyysosamäärien (ÄO) välillä. Nämä tutkimukset ovat kuitenkin herättäneet tieteellistä keskustelua, ja niiden tuloksia ei pidetä riittävän vankkoina muuttamaan virallisia suosituksia. On myös huomautettu, että monissa näistä tutkimuksista fluoritasot ovat olleet huomattavasti korkeampia kuin mitä vesihuoltoon lisätään länsimaissa.
Johtopäätös
"Fake Fluoride" -salaliittoteoria perustuu epäilyksiin veden fluorauksen koostumuksesta ja vaikutuksista. Vaikka viranomaiset ja tieteellinen yhteisö pitävät fluorausta turvallisena kansanterveystoimena, skeptikot ja salaliittoteoreetikot kyseenalaistavat sen taustat ja motiivit.
Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua vuosikymmenten ajan, ja fluorauksen hyödyistä ja riskeistä käydään edelleen keskustelua eri puolilla maailmaa. Joissakin maissa, kuten Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa, fluorausta ei ole käytössä, koska viranomaiset katsovat, että suun terveyttä voidaan edistää muilla tavoin, kuten hammashoidon ja fluorihammastahnojen avulla.
Lopulta kysymys fluorauksesta on monitahoinen ja sisältää sekä tieteellisiä että poliittisia ulottuvuuksia. Osa ihmisistä uskoo, että se on välttämätön kansanterveystoimi, kun taas toiset näkevät sen keinotekoisena ja mahdollisesti haitallisena käytäntönä. Keskustelu jatkuu edelleen, ja fluorauksen kannattajat ja vastustajat esittävät omia perustelujaan kiihkeästi eri foorumeilla.
